Etänä, mutta läsnä

Kummivanhemman rooli muuttuu, kun kummilapsi asuu matkan päässä. Spontaanit treffit koulun jälkeen tai harrastuskuskin rooliin heittäytyminen eivät onnistu, jos välimatkaa on. Ja usein sitä on, kotimaassa ja kauempana. Antonin ja Marjo-kummin välissä oli vuosia pala Eurooppaa.

Anton on 16-vuotias Saksasta Suomeen paluumuuttanut nuori. Vuodet isän työn perässä Etelä-Saksassa muuttivat perheen arkea ja ajatusmaailmaa, mutta myös suhteita kotimaahan.  Kun asuu kaukana sukulaisista ja vanhoista ystävistä, puhelin ja somekanavat saavat ihan uuden merkityksen.

– Olin 10-vuotias, kun muutimme Saksaan. Siinä vaiheessa en vielä käyttänyt somea, mutta puhelimella paljon soiteltiin ja viestiteltiin, myös Marjo-kummin kanssa. Hän aina kyseli mitä kuuluu, miten menee koulussa – ja kävi hän kerran meitä siellä moikkaamassakin. Se oli kivaa, teimme yhdessä kaikkea mukavaa, kertoo Anton.

Välimatkalla ei niin väliä

Lomat Suomessa menivät usein vauhdilla ja käytäviä osoitteita oli paljon. Lomaillakin piti ehtiä. Kummin kanssa treffattiin, jos ehdittiin ja muuten pidettiin yhteyttä puhelimitse. Vuosien vieriessä yhteydenpitokin muuttui, kun välikappaleena enää harvemmin oli lapsen vanhempi – ja Antonin ikä mahdollisti pikaviestisovellusten käytön.

– Se että kummi oli jossain toisessa maassa ei minua varsinaisesti haitannut, sillä pystyimmehän pitämään yhteyttä. Luulen, että pidin Saksassa enemmän yhteyttä häneen kuin Suomessa olisin pitänyt, toteaa Anton.

Chattailu tekee yhteydenpidosta mutkattomampaa ja madaltaa kynnystä pitää yhteyttä – ei aina tarvitse olla varsinaista asiaa. Pääasia, että on siellä, chatti-ketjun toisessa päässä.

Kummin arjessa mukana

Kun paluumuuton ajankohta alkoi lähestyä, Anton keksi huiman idean – lähteä tekemään koulun työssäoppimisjakson Suomeen ja samalla ottamaan vähän tuntumaa kotimaahan.

– Kun koulu näytti vihreää valoa, olin heti yhteydessä Marjoon ja kysyin, voisinko tulla hänen työpaikalleen viestintäosastolle. Ja se onnistui. Oli kiva nähdä kummitäti niissäkin ympyröissä; nähdä minkälaista työtä hän tekee, millaisessa tiimissä ja työyhteisössä. Sen lisäksi hän näytti sen viikon aikana paljon paikkoja Helsingissä. Opettelimme mm. kulkemaan julkisilla ja kävimme leffassa, Anton kertoo.

– Viikko kummin luona oli tosi kiva, minulla oli hauskaa ja aika täällä ennen muuttoa auttoi minua näkemään Suomen kulttuuria eri näkökulmasta. Ja se taas teki paluumuutosta helpompaa, Anton vielä huikkaa ennen kuin jatkaa soittoharrastuksensa pariin.

Arki on tullut – Suomeenkin.