Kummeja ketjussa

Vanha mummo ja pieni tyttö halaavat onnellisina, kuvaaja Ekaterina Shakharova, Unsplash.com

Kummitätini on äitini sisko. Kun olin lapsi, hän kävi perheineen muutaman kerran vuodessa kylässä. Nämä vierailut olivat tärkeitä, tuulahdus toisenlaisesta maailmasta. Tuliaiset olivat myös merkittäviä, samoin se kohtelu, jota saimme häneltä: ystävällisyyttä, kiinnostusta, hyvää tekevää leikkimielisyyttä. Tajusin myös, että äitini voi paremmin aina, kun hänen siskonsa tuli käymään ja jakoi taakkoja hänen kanssaan.

Kun lähdin opiskelemaan, kummitätini tarjosi kodinomaisia iltoja luonaan: kävin katsomassa kotielämää, pesemässä pyykkejä, leikkimässä hänen lastensa kanssa, saamassa ”kohtelua”. Hän oli minulle kuin toinen äiti.

Olin mielissäni, kun hän pyysi minua nuorimman tyttärensä kummiksi. Pääsin keskimmäiseksi kummiketjuun. Olin nuori ja osasin aika heikosti pitää yhteyttä kummityttööni sen jälkeen, kun muutin muutaman sadan kilometrin päähän. Aikaa kului. Kummityttöni perusti perheen ja sai oman tytön. Olin onnellinen, kun hän pyysi minut tyttärensä kastepapiksi. Siinä me seisoimme kastetilaisuuden jälkeen kaikki kolme: kummitätini, minä ja kummityttöni, kolme eriikäistä naista, joita kummius yhdisti.

Meillä kummeilla on etuoikeus rukoilla kaikkien läheistemme puolesta. Välillä teemme sitä salaa, välillä taitavat ”kohteetkin” tietää, että heidän puolestaan rukoillaan päivittäin. Jumalan siunaus mitä se sitten sisältääkin eri päivinä ympäröi meitä ja heitä ja…

Helena

(kuva: Ekaterina Shakharova / Unsplash.com)

Jaa